Runolaulun pelastaminen

Jo lähes kymmenen vuoden ajan keskeisenä tavoitteena Kuhmossa toteutetuissa kolmessa kansanmusiikin projektissa on ollut ”runolaulun pelastaminen jälkipolville käyttämällä tietotekniikan tarjoamia ratkaisumalleja”. Tavoite on vaativa. Se synnyttää kysymyksiä, joihin on syytä lyhyesti vastata, että tavoitteen voi ymmärtää oikein.

Ensinnäkin runolaulua voidaan pitää koko itämerensuomalaisen kulttuuripiirin yhteisenä kivijalkana. Runolaulu – laajasti ymmärrettynä – muodosti keskeisimmän maailmankuvaa koskevien kulttuuristen käsitysten varaston jopa tuhansien vuosien ajan. Siihen perustuvat monet uudemmat kulttuuriset ilmiöt, merkittävimpänä Elias Lönnrotin luoma Kalevala-eepos. Kalevala taas nosti suomen kielen ja suomalaisen kulttuurin arvostusta ratkaisevasti 1800-luvulla. Pitkälti Kalevalan ansiosta Suomessa puhutaan suomen kieltä.

1900-luvun loppupuolella yleistyivät käsitykset, että runolaulu on kuollut. Kuitenkin 1990-luvulla uudelleen avautuneista Vienan Karjalan runokylistä löytyikin useita runolaulajia, jotka olivat pitäneet vanhan laulutavan hengissä. Nämä laulajat olivat kuitenkin jo iäkkäitä, ja heidän mukanaan olisi kadonnut runsaasti korvaamatonta vanhasta laulutavasta, sen merkityksistä ja kontekstista. Tähän tilanteeseen syntyivät projektit ja tavoite pelastaa runolaulu tuleville sukupolville.

Yhtäältä runolaulun pelastaminen tarkoittaa niiden laulujen, joita runolaulualueella asuvat vanhat ihmiset vielä muistavat, tallentamista nykyaikaisilla välineillä. Näin ne voivat säilyä arkistossa tuleville sukupolville kuunneltavaksi ja opiskeltavaksi. Tässä tallennustoiminnassa kaikki vanha perinne on tietenkin yhtä arvokasta kuin runolaulu. Mainittakoon tässä erikseen myös vienankarjalainen joiku, itkuvirret, rekilaulut ja balladit, joita keräämme ja tutkimme samalla tavalla kuin runolauluakin. (Ks. tutkimus –sivua).

Toisaalta runolaulun pelastaminen tarkoittaa myös esillä pitämistä, konsertteja, julkaisuja ja tiedottamista sekä opiskelua ja opetustoimintaa. Näitä kaikkia projektimme ovat toteuttaneet säännöllisesti lähes kymmenen vuoden ajan ja tuloksiakin on näkyvissä: tänään runolaulu on huomattavasti enemmän tunnettu ja arvostettu kansanmusiikin laji, kuin vielä 15 vuotta sitten. Sitä opiskellaan kaikissa korkeatasoisissa musiikin oppilaitoksissa ja opiskelijoiden kiinnostus on suurta. Myös suuri yleisö on oppinut arvostamaan runolaulua. Projektimme eivät tietenkään ole synnyttänyt yksin tätä kehitystä. Erityisesti Sibelius-Akatemian kansanmusiikin osastolla tehty työ ja professori Heikki Laitisen pitkäaikainen aktiivisuus ovat myös olleet ensiarvoisen tärkeitä. Niiden ohella projektimme ovat kuitenkin olleet alullepanijana ja toimintaväylänä, joita on tarvittu kehityksen vauhdittamiseksi.

Tietotekniikan tarjoamia ratkaisumalleja ovat mm. digitaalinen tallennus, tietokoneiden ja internetin hyväksikäyttö, jota olemme harjoittaneet koko toimintamme ajan. Eräs sovellutus on internetissä toimiva aineistojen hakuohjelma, jota olemme kehittäneet yhdessä isäntäorganisaatiomme Juminkeko-säätiön kanssa.